Το καλοκαίρι μου

 

Parga vei mun sydämen ihan ensinäkelmältä, oikeastaan jo ennen sitä. Idea lähtöön tuli toissakesänä; minä ja mun kaveri puhuttiin kesällä, että jos kouluun ei päästä niin lähdetään sitten jonnekkin ulkomaille nauttimaan elämästä, unohdetaan pääsykokeet, ylioppilaskirjoitukset, työt, työttömyys, ihan kaikki. Matkoja tuli selailtua ja kriteerit oli Euroopan sisällä pysyminen, lämpö, ja hyvä matkatarjous, mitään kallista me ei haluttu ottaa. Happy Hour tuli tutuksi, Rantapalloa tuli selailtua useammin kuin kerran ja sitten se löytyi; Parga. Lähtö elokuun lopussa, hintaa viikolta 250e. Sitten katseltiin vähän tarkemmin; kaksi viikkoa olis vain 400e... Mitäpä tekee kaksi matkakuumeista tyttöä? Varaa tietysti sen kahden viikon matkan. Siinä menikin sitten heinä- ja elokuu vaan matkasta haaveillessa ja Pargaan tutustuessa netin ja lehtien kautta.

 

Parga sijaitsee Länsi-Kreikassa, Epeiroksen maakunnassa. Kokoa kyseisellä kylällä ei paljoa mutta turistien kesken kylä on sitäkin suositumpi. Vähän etukäteen kyllä hirvitti, että minkälainen tungos siellä tulee olemaan ja olihan siellä kyllä porukkaa. Ensimmäisellä viikolla turistit oli melko pitkälti kreikkalaisia ja italialaisia, toisella viikolla sitten alkoi näkyä enemmän skandeja ja muita eurooppalaisia. Itse paikka oli aivan ihana.

Ensimmäisenä yönä mä tosin järjestin kunnon shown; meidän hotelli oli pieni kreikkalaisen perheen pitämä hotelli, perhe itse asui samassa paikassa. Perheen vanhin tytär johdatti meidät yöllä meidän huoneeseen, joka oli pienessä rakennuksessa toisessa kerroksessa. Raput ylös mentyä kuljettiin muutama metri kapeeta käytävää pitkin ja se huone oli käytävän päädyssä. Sitten siellä seinällä näkyi jotain. Ampiainen. Iso semmoinen. Ja nyt huom; minä pelkään eniten tässä maailmassa ampiaisia. Mulle iski paniikki ja asiaa ei auttanut yhtään, kun perheen reipas ala-asteikäinen tyttö totesi "be warned, they are poison" :D Mä vedin kunnon spurtin sinne huoneeseen ja en uskaltanut nukkua seuraavana yönä, ulos lähteminenkin teki vaikeaa ja ensimmäisenä yönähän mä en suostunut lähtemään kauppaan, kun en uskaltanut... Eräs perheenjäsenistä kävi onneksi kyseisen kammotuksen tappamassa ja selvensivät myös, että kyseessä oli väärinkäsitys, ei ne ampiaiset myrkyllisiä oo, mutta ei niitä kauheesti kannata nykimään mennä.

 

No, ensimmäisestä yöstä selvittiin ja aamulla alkoi tutustuminen Pargaan. Ja kuten todettua, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Parin kilometrin päässä meidän hotellilta oli keskusta ja ensimmäinen ranta. Vesi oli niin kirkasta ja turkoosia, että mä olisin voinut ensimmäisen päivän vaan istua siellä rannassa tai viereisessä satamassa ja tuijotella vettä. Keskustassa oli ruokapaikkoja, kahviloita ja kauppoja, tottakai. Kaupoissa kyllä myytiin aika pitkälti vaan "turistikrääsää" eli mikään shoppailijan unelma ei todellakaan ollut kyseessä. Suunnitelmat kahden viikon suhteen oli selvät: aurinkoo otettaisiin, syötäisiin hyvin ja muutama retki oli myös katseltu jo Suomessa valmiiksi. Korfun saarella käytäisiin, samoin Paxos - Anti-Paxos retkellä ja Joonianmeren saarihyppely kuulosti myös hyvältä. Kaikki kolme reissua tuli tehtyä, merta tuli nähtyä ja Kreikka vei mun sydämen hetki hetkeltä pahemmin.

Se meri oli kyllä jotakin ihan uskomatonta. Kuten noista kuvista näkyy niin vesi on kauheen kirkosta ja turkoosia ja kerta kaikkiaan vaan niin ihanaa, että varsinkin noiden laivareissujen aikana mä monesti mietin, että ei me voida olla Euroopan sisällä! Ne maisemat oli kuin jostain matkatoimistojen esitteistä ties miltä paratiisisaarilta. Uimispuolesta mä en sitten niinkään nauttinu, yhen kerran taisin meressä käydä ja sekin tuli kokeiltua vaikeimman kautta – yhellä laivaretkellä pysähdyttiin jonnekkin, jossa sai uida ja mä yritin sinne mennä semmosia rappusia pitkin mereen. Jotenkin mä sitten hypähdin sieltä alas ja upposin veteen kuin kivi, ja siinä samalla mun lasit lähti menemään (ja nyt kuuluu kysymys, miks mä ees jätin ne lasit päähän?). Ne lasit tietysti kans lähti tippumaan, mut onneks kerkesin napata ne kiinni ennenku ne uppos pohjaan. Meressä uiminen ei ollu ihan mun juttu, mutta altaalla tuli kulutettua sitäkin enemmän aikaa...

Uimatta siellä ei muuten pärjänny mitenkään - joka päivä oli noin 40 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Joka päivä me maattiin hotellin altaalla auringossa ja ei siinä kamalan kauaa pystyny olemaan, kun oli jo pakko mennä uimaan, se kuumuus oli kerta kaikkiaa jotakin niin uskomatonta!

Kreikasta mulla ei ollut aiempaa kokemusta juuri ollenkaan, Kyproksella mä olin kyllä käynyt, mutta ei sitä voinut kyllä verratakkaan itse Kreikkaan. Aiemmin meitä oli hieman peloteltu sillä, että Kreikassa ei ehkä suhtaudu hyvin suomalaisiin niiden talouskriisistä johtuen, mutta ei meille ainakaan kukaan maininnut koko reissun aikana asiasta sanaakaan. Aika nopeasti me alettiin olla tuttu näky Pargan kaduilla, lähikaupan myyjät muisti meijät ja hymy nousee vieläkin huulille, kun viimesenä päivänä siinä lähikaupassa muistuteltiin, että tullaanhan ensi kesänä uudestaan.

 

Sanomattakin varmaan on selvää, että haluaisin Pargaan takasin. Viime kesänä mä haaveilin, että jos sitä pääsis vaikkapa lähtemään, mutta sitten oli töitä, töitä ja vielä vähän lisää töitä. Sitten kun loppu työt niin alko koulu. Tänäkään vuonna ei taida olla mahdollisuutta suunnata Pargaan – loppukesälle on suunnitteilla eräs reissu (josta lisää joskus myöhemmin) ja syyskuussa sitten ois jo Barcelonaan lähtö. No, ehkä sitten seuraavana kesänä :) Jokatapauksessa, mä suosittelen erittäin lämpimästi Pargaa kaikille, jotka on Kreikasta vähänkään kiinnostuneita – Parga on aivan mahtava paikka ja jos mun palopuhe Pargan puolesta ei vielä houkuta niin kuvat puhukoon puolestaan!